Kun olin pieni lapsi
ja tein jotakin mitä en ymmärtänyt,
opin sanomaan "anteeksi"
jotta minua olisi rakastettu.
Kun olin nuori poika
ja halusin kasvaa,
oppia erottamaan oikean väärästä,
opin sanomaan "anteeksi"
jotta minua olisi rakastettu.
Kun olin murrosikäinen
ja halusin tietää kuka olen,
selvittää mitä varten elän,
minut hyljättiin niin monta kertaa
että opin sanomaan "anteeksi"
jotta minua olisi rakastettu.
Kasvoin mieheksi joka tiesi
että tullakseen rakastetuksi
hänen oli sanottava "anteeksi".
Mutta rakkaus pakeni minua
vaikka pyysin koko ajan anteeksi.
Lopulta opin sanomaan "anteeksi että elän"
ja yritin kätkeä itseni ihmisiltä
jotka eivät rakastaneet minua.
Tiesin vain Yhden joka rakasti minua
rajattomalla rakkaudella.
Hän ei sanonut "pyydän anteeksi".
Hän sanoi "annan anteeksi".
Hän näytti minulle että rakastaakseni
että ollakseni rakastettu,
minun ei tarvitse sanoa "pyydän anteeksi"
vaan "annan anteeksi".
Olen ylpeä itsestäni,
Kommentit