Elämästäni on kadonnut ilo, ,,

jos en ole maassa, niin sitten olen kamalan vihainen kaikelle maan ja taivaan alla. kannan murhetta ja ikävää sielussani, suutun vähäpätöisistä asioista.   Olen kuin jumittunut juurakko rantametsikössä. laho ja vettynyt.

 Päivästä toiseen on samanlainen tunne, en jaksaisi tehä mittää kotihommia, ajattelen aina tuokin pitis tehä, mutta olkoon, ehkä huomenna, sitä huomenta ei taida ees tullakkaan.  jolloin olisin iloinen ja myötämielinen asioihin.