Silloin hän sanoi puutarhurille: ”Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.” Mutta puutarhuri vastasi: ‘Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi.’” Luuk. 13:7–8

Kovalta tuntuvat vaatimukset. Kirves nojaa jo puuhun, hedelmää olisi pikku hiljaa löydyttävä. Jos ei löydy, kirves heilahtaa. Kauan on jo odotettu, mitta alkaa olla täynnä. Ja minä katselen peloissani taaksepäin tekojani ja vaellustani ja joudun toteamaan: ei näy hedelmää niin kuin pitäisi. Ei ole suuria voittoja, ei puhdasta kilvoitusta, ei epäilemätöntä uskoa. Mitä ihmettä toisin Puutarhurilleni näytille? Keskelle kysymysteni Vapahtaja saapuu kuin virvoittava tuuli. Hän kertoo Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä on Kirjaan kirjoitettu. Ja kun hän kertoo, minä ymmärrän. Puutarhan puiden hedelmälle antaa kasvun hänen omien sanojensa voima. Ne saapuvat lahjana kuin sade ja vesi ja valo. Ymmärrän, että Raamatun sanat ovat kaikki totta, ja niiden kuuleminen tuo mukanaan elämän. Ajallaan saapuu myös kasvu ja hedelmä. Saan katsoa ristin Herraa ja ottaa kaiken lahjana vastaan. Vaatimukset väistyvät, rauha saapuu.