Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. 1 Joh. 4:12

Ihmisen syvä ikävä, kaipaus toisten yhteyteen ja hyväksynnän jano kertovat rakkauden väkevästä voimasta. Jo ihmisten vajaassa maailmassa rakkaus voi olla syvää ja koskettavaa ja kaunista.

Siitä huolimatta, että siihen sekoittuu kaikkea omahyväistä. Mitä mahtaakaan avautua sen takaa, että meillä on Jumala, joka ei vain rakasta täydellisesti, vaan on olemukseltaan Rakkaus, kaiken puhtaan ja oikean rakkauden alkulähde? Rakkaus, joka näkee kaiken, tietää kaiken, tuntee läpikotaisin jokaisen ihmisen ja siitä huolimatta jaksaa rakastaa meitä sammumattoman palavasti. Kuka voi tätä käsittää?

Aavistuksia voimme saada Jumalan rakkauden syvyydestä hiukan kuin kasvoon osunut sadepisara muistuttaa suuresta valtamerestä, mutta emme juuri enempää. Emme tässä elämässä vielä, mutta tulevassa kyllä. Siellä rakkaus täyttää koko olemuksemme