Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

1 Joh. 1:10 Evankeliumista eläminen ja siitä kertominen on ajoittain raskasta siksi, että joudumme kamppailemaan samalla oman syntisyytemme kanssa. Perinpohjainen pahuutemme ei ole kirjoista luettua teoriaa tai vain ajoittainen olotila.

Sellainen, joka tulee todeksi heikkona hetkenä, kun lankeamme ylpeyteen, kovuuteen tai muuhun syntiin, mutta josta pian taas palaamme hurskaammille poluille.

Ei, vaan meidän syntimme kulkee mukana kuin varjo. Pohjimmaiset motiivimme ja pyrkimyksemme ovat synnin värittämät, ja pahat tekomme ja ajatuksemme ovat tämän todellisuuden heijastumaa.

Taistelu vanhan ja uuden ihmisen välillä jatkuu koko elämän. Siksi me tarvitsemme uskovinakin ojentautumista sanan mukaiseen elämään ja sanan mukaiseen uskoon. Me tarvitsemme jatkuvasti itse lakia ja evankeliumia pysyäksemme oikealla tiellä.