He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!

Ilm. 7:9–10 Pelastuksen tuo meidän Jumalamme. Kuinka tärkeä lause, suorastaan taivaallinen – ja vielä taivaassakin siitä todella iloitaan. Pelastus tuodaan jo nyt meille, lasketaan meidän keskuuteemme evankeliumissa Jeesuksesta. Sitä ei tarvitse ansaita uskollaan tai saavuttaa pyhyydellään. Se tuodaan meille lahjana. Kasteen vaatimattomassa vedessä, johon sana on liitetty, Jumalan sanan yksinkertaisissa lupauksissa, ehtoollisen viinitilkassa ja palasessa leipää. Pelastus lasketaan luoksemme, koska Jeesus avasi tien armollisen Jumalan yhteyteen. Hän, joka sen luoksemme tuo, on ”meidän Jumalamme”. Sinun Jumalasi ja minun Jumalani. Ei vieras jumala, kaukana oleva, tuntematon. Ei, vaan meidän Jumalamme, Tekijämme, Lunastajamme, elämän Antajamme. Ylistämme sinua pelastuksen lahjoista, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!