Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan. Ps. 52:10–11.

On Jumalan ylistämistä, kun kaikista kokemistamme vastoinkäymisistä huolimatta uskomme Jumalan yksinkertaisen lupauksen: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9.)

Kaikkeen elämän kipuun ja kärsimykseen emme tule saamaan tässä elämässä vastausta, siihen meidän on suostuttava. Tunnemme myös monia käsittämättömiä elämänkohtaloita, joihin olisi suorastaan synti yrittää vastata Jumalan puolesta. Ihminen on aina ihminen eikä voi tavoittaa Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia. Lohdutuksen tuo Raamatun vakuutus, että kaikella kokemallamme on ihmistä suurempi selityksensä. Tyhjentävä, täysin ymmärrettävä ja kerran kokonaan avautuva, joka vastaa jokaiseen kysymykseemme. Sitä odotellessa laulamme matkallamme: ”Suo mun, Herra, huolta vailla, tehdä matkaa lapsen lailla...”