Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät. Apt. 15:10–11.

Kristityn herätessä pyhästä syntiseksi muuttuu käsitys uskosta, Jumalasta ja ihmisestä. Usko ei kuole, mutta vanhat käsitykset hautautuvat. Kysymys armosta on pohdittava uudelleen. Enää ei kelpaa kokemusten maailma ja oman sydämen vaihtelevat uskontunteet. On palattava oleellisten kysymysten äärelle: Millä perusteella saan olla Jumalan lapsi? Olenko kristitty, vaikka en ole synnitön enkä hyvä, eivätkä kokemuksenikaan riitä kantamaan minua uskossa eteenpäin. Olenko kristitty, kun en pysty elämään ansiota keräävänä kristittynä? Kun uskoni on niin heikko, että joudun joka päivä edelleen pyytämään: ”Anna minulle minun syntini anteeksi” ja ”lisää minulle uskoa”. Jumala vastaa kyselyyni sanassaan: Kristityn osa on ottaa pelastuksen lahja vastaan, sillä se on Jeesuksen kalliilla verellä maksettu. Siinä kaikki, se riittää.