Niinhän se vain ikävä itkut kiskoo, siivoilin päivällä, mutta yhtä äkisti tuli itku, kun pinsku ei ollutkaan jaloissa hyörimässä.

lähdin lenkille ja ystävä soitti, kun oli nähnyt minut kävelevän kadulla, pyysisisälle, itkukurkussa oli jo muutenkin, niin parkuhan siitä sitten tuli,

Kuinka se voi niin kamalasti koskea, ikävä ja suru.

Laantuukohan tää ikävä koskaan.