Aamulla alkoi kuulua mattopiiskan läiske, tempaisin eteisen maton ja vein sen ulos telineelle, no noapurin isäntä läpsytteli mattojaan, niin sitten into astui minullakin kuvioihin, jatkoin siivoilemistani.

Mutta kuinka ollakkaan, taas tuli itku silmään, kun ei Pinja ollutkaan kaverina, niin kuin ennen hänen pois menoaan..

illalla lenkillä taas itketti niin kamalasti, kun 14 vuotta kuljin Pinjan kanssa noita lähikatuja, sinne sun tänne, jokainen tien viitta oli meillä Pinjan kanssa tuttuja, nuorempana käytiin pidemmällä lenkillä, mutta kun ikää karttui meillä molemmilla, niin matka lyheni pikkuhiljaa. hänen matkansa saavutti määränpään..