...tein aamutoimia, niinkuin ennenki, laitoin ruokaa, söin ja olo oli kuin muumiolla, ollakko vai eikö olla,

 lopulla silmiini kohosi ikävän kyyneleet, tuli mieleeni ystävien sanat älä jää kotiin itkemään vaan lähde jonnekkin, niimpä menin kirjastoon, valkkasin kirjat pistin pussiin ja istuin ikkunanääreen lukemaan lehti,

välillä tuijotin kosken yäjuoksua, siellä hillui jäitä, ajattelin mieheni sanoja talvella, jokohan koposenlautta on mennyt, se onkin sitten todellisen kevään merkki...

palatessa kävin supermarketissa ruokaa ostamassa, ,ostin neljänlaisia hedelmiä paistetun lämpimän broilerin ja salaattia pikku kipollisen, päätin muutta ruoka valiotani, olen syönyt suruuni ihan liikaa, joten ruokarempalle on ihan todellinen tarve.

Jotenkin on vain puikkoiltava eteenpäin, ei muukaan auta, 

16921_494691024015862_504518767589340996