Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet.

Mark. 16:10–11 Jeesusta seuranneiden joukko oli lyöty. Heidän uskonsa oli kokenut haaksirikon. Jeesuksen kuoleman nähneinä he kokivat hätää ja pelkoa, syvää menneen kaipuuta. Mestaria ei enää ollut, mutta ikävä oli, ja se piti heitä vielä hetken yhdessä.

Toisistaan tukea etsien he hapuilivat tietä eteenpäin. Toivoa paremmasta ei tosin ollut näkyvissä, tulevaisuus oli muuttunut mustaksi. He vetäytyivät suremaan ja valmistautuivat tekemään Herralleen viimeiset palvelukset. Jumala kuitenkin tiesi koko ajan mitä teki, niin kuin hän aina tietää. Kun kaikki oli menetetty, tapahtui jälleen se, mikä Jumalan valtakunnassa on niin tavallista: hän saapuu odottamatta tilanteeseen, jossa oma usko on loppunut, voimat on käytetty viimeiseen saakka ja toivostakin on päästetty jo irti. Hän tulee lohduttamaan tavalla, jota ei osattu edes odottaa.