Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

Jaak. 4:12 Kun rakkaus kylmenee kristittyjen kesken ja syntejä nähdään vain toisissa, on se karua kuunneltavaa. Kuinka helposti oma sydän lähteekään tuomitsemiseen mukaan. Ettei vain armo olisi meille tuomareille liian selvää? Onko meillä varaa itseriittoisuuteen? Kuulemmeko enää Jumalan kutsuvan meitä rakastamaan lähimmäisiämme?

Onneksi yhä edelleen Herra, meidän Jumalamme, asuu korkeudessa ja pyhyydessä, mutta myös niiden tykönä, joiden sydän on särkynyt oman kovuutensa näkemisestä. Hänen kasvojensa eteen saamme vieläkin tulla ja tunnustaa hänelle syntimme katumuksessa ja uskossa ja rukoilla anteeksiantamusta. Yhä vielä on niin, että tuodessamme rakkaudettomuuden syntimme Jeesukselle, Jumalan Pojan veri puhdistaa myös tästä synnistä.

”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi,” sanoi Jeesus kerran luokseen tulleille (Luuk. 5:20). Tänään hän sanoo nuo sanat meille, sydämen kovuudesta kärsiville.