Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule. Job 24:12.

Jobin kokemus Jumalan vaikenemisesta on rehellistä tilitystä. Samalla on koko ajan totta, että Jumala kuulee rukoukset aina, poikkeuksetta. Kun hiljaisuus pitenee, ihminen vain hätääntyy ja alkaa kysellä, missä Jumala viipyy. Hädässä on vaikea olla kärsivällinen. Ehkä sinunkin kärsivällisyytesi on lopussa. Olet väsynyt puhumaan pimeyteen. Pikku hiljaa rukous on hiipunut huulille. Job toivoi koettelemustensa keskellä, että kaikki olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti hänestä huolen (Job 29:2). Samalla oli koko ajan totta, että hänen tulevaisuutensa oli jo Jumalan suunnittelema. Erämaakausina saamme kaiken kokemamme vastaisesti muistuttaa itseämme, että Kaikkivaltias Jumala on hän, jonka kädessä elämämme kokonaan lepää. Hän kantaa sitä, onhan hän Isämme.