Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Onhan kirjoitettu: – Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. 1 Kor. 1:18–19 Kun kristinuskoa vastustetaan, kohdistuu vastustus ennen kaikkea sen ytimeen, ristin evankeliumiin. Kun kristittyjä vaaditaan kieltämään Herransa sanoin tai teoin, heitä vaaditaan kieltämään ristin häpeä.

Kun pyritään perusteista ”aikuisempaan uskoon”, otetaan etäisyyttä nimenomaan sovituksen sanomaan. Risti on uskomme keskus ja siksi se on myös pilkan ja vainon kohde. Uskova ihminen, olkoon kuka tahansa tai missä asemassa tahansa, voi elää uskoaan todeksi vain ristiin kiinnittyneenä. Syntien sovituksen sanoma läpäisee sydämemme lakina ja evankeliumina ja erottaa hengelliset ja sielulliset toisistaan. Ratkaisevaa silloin eivät ole ihmisen ominaisuudet, tekemiset tai saavutukset, vaan se, että Jumala armahtaa – Kristuksen tähden. Ristin Herra, teurastettu Karitsa, on ylistyksemme kohde täällä maan päällä ja vielä taivaassakin. Risti on Jumalan voima.