Olen nyt iloinen – en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. 2 Kor. 7:9–10

Kun Jumalan sana saa aikaan parannuksen, on se vain kasteen armoon palaamista – mikäli meidät on kastettu. Mielenmuutos ei ole koskaan itse asia, johon kristityn tulee ripustautua, vaan se tarkoittaa Kristukseen ripustautumista. Monet tekevät parannuksestaan perustan pelastumiselleen. Älä sinä lankea tähän ansaan. Parannuksesi ei sinua pelasta, vaan Jeesus. Jumalan mielen mukainen murhe on hyvä lahja, sillä se kertoo, ettei sinua ole unohdettu syntiisi. Varsinainen lahjojen lahja on usko, joka ottaa vastaan sanoman anteeksiantamuksesta. Parannus vie meidät siis pelastuksen lupausten äärelle. Se on oman mahdottomuuden näkemistä ja tunnustamista ja ohjaa turvautumaan Jeesuksen ristiin. Ristiin turvautuva usko kestää vielä silloinkin, kun parannuksesta on jäljellä enää vain muisto.