Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”

Luuk. 2:48–49 Emme kykene tavoittamaan puhetapaa tai äänensävyä, mutta jonkinlainen nuhteleva muistutus Jeesuksen sanoihin omalle äidilleen sisältyi. Ne painottivat Jeesuksen koko maailmaa koskevaa tehtävää ja alkuperää. ”Minun tulee” viittaa jumalalliseen välttämättömyyteen. Jeesuksen ihmiseksi tulon myötä oli alkanut uusi aika pelastushistoriassa. Hänen tuli olla Isänsä talossa, tämän tehtävissä, ihmisten tähden. Marian kerrotaan kätkeneen kaiken tapahtuneen sydämeensä. Jokaiselle kristitylle Jumalan huoneen on oltava tärkeällä paikalla. Jumalan sanojen puolestaan kuin ilma, jota hengittämme ja josta saamme elämän. Marian tavoin kätkemme Jumalan sanat sydämeemme hengellisesti hämärtyvässä illassa. Jo Martti Luther puhui pimeistä kirkoista, joissa käy valoisia sydämiä, ja hyvin valaistuista kirkoista, joissa käy pimeitä sydämiä. Kun kätkemme Jumalan sanan sydämeemme ja uskomme sen omalle kohdallemme iloon ja rauhaan saakka, voimme olla palavia sydämiä, vaikka kirkon valot sammuisivat.