Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: – Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

Jes. 57:15 Murtuneet ja nöyrät ovat Jumalan sydäntä lähellä. Ei niin, etteikö Jumala olisi kaikkia lähellä. Mutta erityisesti murheellisia Jumala rohkaisee sanomalla, että hän pitää haurasta sydäntä kämmenellään ja antaa sille suojan. Murtuneiden ja nöyrien yhteinen piirre on se, että kummatkin ovat toisten avun varassa. Omia voimia ei enää ole. Murtuneilla tai nöyrillä ei ole suuria luuloja itsestään, he eivät kuvittele olevansa Jumalan lahjojen arvoisia. He tuntevat sydämensä likaisuuden ja voimiensa rajallisuuden ja tietävät, että armo on nauttijalleen ansiotonta lahjaa. Armosta osaa elää vain sellainen, joka ei osaa sanoa yhtään syytä, miksi hänet pitäisi armahtaa. Ylpeys on hengellisessä elämässä kauhea synti ja kovuus armon ymmärtämisen puutetta. Murtuneeseen sydämeen Jumala sen sijaan tahtoo puhaltaa ilon ja toivon sävelen. Mielellään hän virvoittaa sen jälleen eläväksi.