Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan, vaa’alla punnitsee hopeaa ja palkkaa mestarin tekemään jumalan. Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy, sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa, pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo, ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda. Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa, ei pelasta häntä ahdingosta.

Jes. 46:6–7 Se, mihin tai kehen ihminen hädässään turvaa, on hänen jumalansa. Monet turvaavat rahaan, sillä keskimäärin on helpompi elää sitä omistaen kuin ilman. Toiset tekevät terveydestä jumalansa ja virittävät elämäänsä kukkaan peilin edessä. Joku rakastuu tietoon ja viisauteen. Niiden avulla saa arvostusta ja mielihyvää, joskus rahaakin. Raha oikein käytettynä, terveys oikein tavoiteltuna ja tieto ja viisaus nöyryyteen puettuina ovat kaikki Luojan hyviä lahjoja ja sellaisina hyviä asioita. Jumalaksi niistä ei kuitenkaan ole. Silloin, kun elämää ravistellaan, ne ovat mykkiä jumalia, ne eivät anna toivoa eivätkä varmista tulevaisuutta. Maailmaan ja elämään liittyvissä asioissa on hyvä tyytyä kohtuullisuuteen. Iankaikkisuuteen ja elämän syvimpään tarkoitukseen liittyvissä asioissa on ennen kaikkea syytä kääntyä elävän Jumalan puoleen. Hän tahtoo olla meidän Jumalamme ja hän antaa lahjanaan kaiken muunkin, mitä me elämässä tarvitsemme.