Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä. 2 Moos. 33:23

Luther sanoi kunnian teologiaksi uskonnollisuutta, jossa ihminen ei tyydy olemaan Jumalan saviastiana. Kaipaus maistaa Jumalan hyvyyttä on sinänsä terveen uskon merkki. Uskova tahtoo luonnollisesti olla lähellä Herraa. Hän kaipaa Jumalan syvempää tuntemista. Jos kaipaus Jumalan suoraan kokemiseen kuitenkin kahlehtii ja vie mukanaan, siitä tulee kristityn elämän raskas pakkovalta.

Tahto saada nopeita ja suoria ja selkeitä vastauksia, ”nähdä Jumala”, ohjaa elämänristin kiertämiseen.

Sellainen uskonnollisuus synnyttää harhaoppeja ja polttaa vilpittömät karrelle. Kunnian sijaan meille avataan ristintie. Selkeän kuvan siitä löytää Psalmien kirjojen tunnoista.

Psalmit ovat ihmisen kaipuun, ahdingon, rukousten ja kaikenlaisten kokemusten – tai niiden puuttumisen – kuvaajana voittamattomia. Jokainen löytää sieltä tunteittensa tulkin. – Kristitty on se, joka suostuu ottamaan murheensakin Jumalan hyvästä kädestä ja suostuu katselemaan Jumalan kirkkautta takaapäin.