Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden.

Ef. 3:17–18 Syvällä, usein täysin näkymättömissä, kulkee uskon vakaa pohjavirta. Se soljuu samana, Jumalan armosta, myös epäselvyyden aikoina ja kipeiden kysymysten keskellä. Usko on Jumalan lahja, ja lahjan saajan sydämessä Kristus on itse lohduttajana läsnä. Herran asuminen heikkoutemme ja inhimillisen vajavuutemme keskellä on salattu ihme.

Heikon uskaltautuminen omistamaan armo itselleen on Pyhän Hengen hienovaraisinta työtä. Jeesus ei katso uskon kantajan heikkouteen tai vahvuuteen, vaan saapuu sydämeen lahjoittaen kaiken, vaatimatta vastalahjaa. Usko, Jeesus meissä, elää Jumalan lupauksista ja Jumalan lupauksissa. Uskossa saatamme aavistaa jotakin leveydestä, pituudesta, korkeudesta ja syvyydestä, Jumalan voimasta ja vallasta, hänen luomistöittensä suuruudesta.