lauantai, 23. kesäkuu 2018

Juhannuspäivän sana.

Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Matt. 24:45–46.

Valvominen koskee kaikkia kristittyjä. Valvominen ei tarkoita, että elämä olisi yhtä uuvuttavaa taistelua hengellistä nukahtamista vastaan. Vertaus kahdesta palvelijasta osoittaa, että kyse ei ole pakkovalvomisesta, vaan aktiivisesta toimimisesta sen eteen, että isännän odotukset toteutuisivat. Vastuuseen asetettujen tulee hoitaa saamansa velvoitteet ja huolehtia siitä, että talon palvelijat saavat ruokansa ajallaan. Valvominen tarkoittaa siis tehtävien hoitamista omalla paikallaan. Siinä olemme uskollisia, niin kuin Herramme on uskollinen meitä kohtaan. – Tämä on melko lailla toisenlainen kuva valvomisesta kuin se, että puristetaan rystyset valkoisena Raamattua ja vastustetaan kaikkea, mikä liikkuu.

lauantai, 16. kesäkuu 2018

Päivän sana.

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Room. 12:12.

Jumalan valtakunnan myllyt jauhavat tunnetusti hitaasti mutta varmasti ja tekevät aina tehtävänsä. Jumala toteuttaa tahtonsa, tekee työnsä ja tuo apunsa, ihmisen osa on luottaa ja olla kärsivällinen. Kärsivällisyys ja toivo ovat veljekset keskenään. Kristittyjen toivo ylittää näkyvän ja näkymättömän rajan, elämän ja kuoleman rajan, ajan ja ajattomuuden rajan. Kristitty voi nähdä näkemättömiä, jopa silloin, kun inhimillisesti toivo on menetetty. Kun rukoillen ollaan kysymässä Jumalalta tietä eteenpäin, ei pidä koskaan aliarvioida rukouksiin liitettyjä lupauksia. Jumala kuulee ja vastaa oikeaan aikaan oikealla tavalla. Ja mielenkiintoisesti usein niin, että on mahdoton sanoa, miten kaikki tapahtui. Nyt vain asiat ovat toisin kuin ennen.

perjantai, 15. kesäkuu 2018

Armo.

Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Ef. 2:4–5.

Kuka tahansa kykenee mihin syntiin tahansa, kun olosuhteet ovat sopivat. On siksi varottava ylpeyttä ja omahyväisyyttä. On luotettava paljon Jumalaan ja vain vähän itseensä. On rakennettava Jumalan lupausten varaan omien tekojen sijaan. Armosta löydämme avun surkeaan tilaamme. Armosta elävä kauhistuu syntisyyttään, mutta ei taistele syntiä vastaan omin avuin. Hän turvautuu ristin Herraan, ja mitä enemmän hän näin uskaltaa tehdä, sitä rakkaammaksi hänelle Jeesus tulee ja sitä enemmän hän tahtoo olla murehduttamatta Pyhää Henkeä. Lakihurskaus saa sen sijaan aikaan vihaa, joka kohdistuu lopulta Jumalaan, joka vaatii ihmiseltä mahdottomia. Sitojaansa ei rakasta kukaan, vapauttajaansa rakastaa vapaaehtoisesti. Siinä on armosta elämisen ja lakihurskauden ero.

torstai, 14. kesäkuu 2018

Päivän sana.

Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo. Joh. 6:65.

Kristityksi tulemiseen sisältyy jännite, jota ei voi selittää pois. Jeesus kehottaa meitä uskomaan häneen ja tulemaan hänen luokseen. Samalla hän kuitenkin toteaa: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.” Uskon löytyminen ja voima Herrassa pysymiseen on siten syvimmältään Jumalan lahja. Jännitettä ei saa purkaa, sillä se on kuin laki ja evankeliumi, sisältäen kehotuksen ja lupauksen. Kaikkiaan kuitenkin oleellisempaa kuin miettiä uskon syntyä on turvautua nyt Jeesukseen ja pysyä Jumalan sanassa. Silloin usko elää, kasvaa huomaamatta ja kantaa hedelmää puristamatta. Oksahan ottaa vain vastaan ravinteet, auringonvalon, lämmön ja sateen. Se seuraa, kuinka hedelmä kypsyy Jumalan työnä ja lahjana.

sunnuntai, 10. kesäkuu 2018

Kaikki synnit on anteeksi annettu.

Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Luuk. 7:48–50.

Prostituoidun naisen ja Jeesuksen kohtaaminen fariseus Simonin kotona osoitti, että Jeesus ei todellakaan sivuuttanut syntiä kohdatessaan ihmiset. Ei hän sivuuta niitä myöskään kohdatessaan meidät. Hän on valmis sulkemaan syliinsä, mutta ei siunaamaan syntejä. Niin fariseus Simon kuin nainenkin tarvitsivat armahdusta. Simonin ylpeyden ja omahyväisyyden synnit olivat valkoisia ja huomaamattomia, naisen synnit mustia ja kaikille julkisia. Nainen ei kuitenkaan enää paennut, vaan laittoi Jeesuksen varaan elämänsä. Naisen sanattomat teot Simonin kotona huusivat armahdusta. Eikä Jeesus torjunut häntä, vaan antoi kaiken anteeksi. Jeesus sanoi naiselle sanat, jotka olivat ehdottomuudessaan mykistävät: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Kaikki entinen paha oli pyyhitty pois, uusi elämä edessä aukesi puhtaan valkoisena.

  • http://maria43.vuodatus.net/

  • Linkkilista

  • Linkkilistahttp://viluinenvillasukka.blogspot.fi/2015/08/converse-sukat.html

  • Kuvia