perjantai, 15. joulukuu 2017

Armo ja Totuus.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.” Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Joh. 1:14–17.

Evankeliumi ei ole sanoma sydämen muuttumisesta, vaikka sydän sanan voimasta ajan myötä muuttuukin. Evankeliumi ei ole sanoma jumalakokemuksesta, vaikka Jumalan valtakunta tuleekin eläväksi todellisuudeksi. Evankeliumi ei ole sanoma ihmisen tekemästä ratkaisusta, siitä, että ihminen on päättänyt hyväksyä Jumalan armon tarjouksen. Niitä kristittyjä, jotka ovat tehneet kymmeniä kertoja ratkaisun ja käyneet ”kuudesti kasteella”, on liian monta. Heiltä ei puutu vilpittömyyttä ja hengellistä yritystä, mutta heiltä puuttuu evankeliumin vapauttama usko. Eikä evankeliumi ole myöskään maailmanparantamissaarnaa tai utopistista toivetta ihmiskunnan kehittymisestä aikuisuuteen. Tämä kaikki on uskonnollisuutta, ei kristinuskoa. Evankeliumi on ilosanoma ihmiseksi tulleesta Jumalasta, joka sovitti meidän jokaisen synnit.

maanantai, 4. joulukuu 2017

Päivän sana.

Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta. Hepr. 13:9.

Pitäydymme siinä, minkä olemme oppineet luotettavilta henkilöiltä ja mistä voimme olla varmoja. Seurakuntana tuemme toisiamme raittiissa uskossa ja vahvistumme armossa. Emme etsi suuria sanoja tai ihmeellisiä tekoja, vaan pitäydymme Jumalan sanaan ja armon evankeliumiin. Uskomme Jumalaan, niin kuin isämme ennen. Rukoilemme toistemme puolesta. Rohkaisemme toisiamme Jumalan lupauksilla ja jaamme sanan löytöjä hurskastelematta ja iloisesti. Ympäröimme rakkaudella erityisesti ahdingossa olevat. Rakastamme kaikkia tasapuolisesti ja pidämme toisistamme huolta, ettei kukaan uuvu matkalle. Viemme evankeliumin lähelle ja kauas mahdollisuuksien mukaan. Ja joskus, Jumalan armosta, saamme toivottaa Jumalan luoman eksyneen tervetulleeksi takaisin kotiin.

lauantai, 2. joulukuu 2017

2.12-17

Minun apuni on sinun muurinasi. Jes. 60:18.

Mies kuvasi, kuinka Jumala puuttui tuntuvalla tavalla tilanteeseen, joka olisi ollut vaarallinen. Apua ei edes ehditty pyytää, kun se jo annettiin. Lähinnä voitiin vain ihmetellä, mitä oikein tapahtui. Jumalan suojeluksen kokemuksessa ei sinänsä ole mitään outoa. Kuinka monesta vaarasta Herramme meitä jatkuvasti varjelee, niin ettemme sitä itse huomaa tai ymmärrä. Koska Jumala elää, hän voi joskus, silloin kun itse hyväksi näkee, puuttua elämämme kulkuun myös jollakin erikoisella ja helposti havaittavalla tavalla. Yleensä hän ei niin toimi, vaikka kristittyjen kertomuksista voisi toista päätellä. Mutta joskus kyllä. Meille ei suoda näitä näkyviä auttamiskokemuksia kovinkaan usein varmaan siksi, että ne tulkitaan niin helposti väärin. Evankeliumista eläminen muuttuisi nopeasti kertomuksiksi ihmeistä ja oudoista tapahtumista. Usko keskittyisi tähän elämään eikä tulevaan.

lauantai, 25. marraskuu 2017

Pian uusi taivas ja uusi maa.

Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Mark. 13:32.

Jeesuksen paluun hetkeä, jota odotamme, eivät tiedä enkelit, ei tiedä edes Jeesus itse, eikä sitä voi siten tietää yksikään paluulaskelmia harrastava kristittykään. Jeesus tulee ajankohtana, joka lopulta yllättää kaikki. On Jumalan suurta viisautta, ettei ajankohtaa ole paljastettu. Jos tietäisimme, milloin Jeesus tulee, me tähtäisimme pian vain viime hetken valmiustilaan ja unohtaisimme sitä ennen uskoa, rakastaa ja valvoa. Vaarana olisi välinpitämättömyys. Toisaalta lopunajan ahdinkoja on avattu meille Raamatussa sen verran, että kun outoja alkaa tapahtua ympärillämme, meidän ei tarvitse vaipua liialliseen pelkoon tai epätoivoon, vaan voimme nostaa rohkeasti päämme. Lopunajan merkit ovat meille kristityille syvimmiltään toivon merkkejä. Silloin Herran paluu on lähellä. Pian luodaan uudet taivaat ja uusi maa, pian saavutaan kotiin.

lauantai, 18. marraskuu 2017

Jumalan armo.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2 Kor. 6:1

Jumala tuo armonsa ulottuvillemme sanassa ja sakramenteissa. Hän pyytää painostamatta ja pakottamatta ottamaan armon vastaan, ettei se jää turhaksi. Kelpaako se sinulle? Sittenkin, vaikka tiedät, että olet täysin ansioton sen omistajaksi? Olet mielestäsi liian epäuskoinen. Olet tehnyt liikaa vääriä valintoja elämässäsi. Olet tehnyt syntiä taivasta ja lähimmäisiäsi vastaan. Ehkä et ole mielestäsi koskaan tullut kunnolla uskoon. Et ole tehnyt oikeaa ratkaisua tai ehkä olet tehnyt niitä montakin, mutta et ole tavoittanut luvattua rauhaa. Sielusi on liian levoton, että uskaltaisit ajatella olevasi Jeesuksen oma. Sinulla on liikaa pelkoja, olet liian heikko, olet aivan liian sairas. Jumalakaan ei tunnu puhuvan sinulle missään. Ei Raamatussa eikä rukouksessa eikä ehtoollispöydässä eikä oikein missään. – Kun Jeesus tarjoaa armoaan, hän ei ole kovinkaan kiinnostunut tällaisista asioista. Kun sallimme armon saapua, tulee Jeesus satojen syittemme keskelle ja lupaa: ”Sinä olet minun eikä kukaan ryöstä sinua minun käsistäni.”

  • http://maria43.vuodatus.net/

  • Linkkilista

  • Linkkilistahttp://viluinenvillasukka.blogspot.fi/2015/08/converse-sukat.html

  • Kuvia