Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps. 23:1–2

Mitä aikamme ihminen muuta niin kaipaisi kuin lepoa ja virvoitusta? Työelämän paineet ovat kasvaneet mahdottomiksi ja toisaalta ne, jotka eivät löydä töitä, turhautuvat toimettomuuteen. Lieveilmiöinä tästä kaikesta muhii sydänten kapina, ja epäoikeudenmukaisuutta korjataan yhä useammin äärimmäisin keinoin. Jos tahdomme löytää sielullemme levon, on ensin etsittävä Jumalaa ja hänen tahtoaan. Sen myötä alkaa muukin elämä avautua. Vihreille niityille ja vilvoittaville vesille kuljetaan portin kautta, jonka nimi on Jeesus. Sen kautta kulkiessa voivat raskaatkin asiat saada levollisemman sävyn, kiireinen ihminen saattaa löytää aikaa tärkeimmille asioille ja väsynyt voi virvoittua Jumalan lupauksista, ehtoollisen lääkkeestä ja kristittyjen yhteydestä. Ehkä antamisen ja tasaamisen mielikin palaa, ja heikommista aletaan pitää huolta niin kuin kristittyjen sopii.