Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.

2 Tim. 2:13 Ihmeellinen lause, kun se luetaan, niin kuin se on kirjoitettu. Ei sitä voi ymmärtää, mutta armoa on, että se on Raamatussa. Vaikka me olisimme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena.

Taistelu omaa syntisyyttä vastaan tuntuu vuosien myötä kovenevan. Niistä ei pääse eroon, vaikka tahtoisi. Syntien kanssa kipuillessa syntyy syvä armon jano, joka tyytyy vain Jumalan armahduksen lupauksesta. Usein joudumme pettymään itseemme, hurskauteemme, tekoihimme tai niiden puutteeseen, kuten heikkoon uskoommekin.

On ihme, että saamme vielä olla Herran omia. Peilistä ei vastaan katsele maailman valoksi tai suolaksi sopiva kristitty. Onneksi suolana tai valona olemisen tilan määrittelee asemamme, ei olemuksemme.

Jeesus sanoo, että suolaa ja valoa me olemme joka tapauksessa uskoessamme häneen. Muhkuraisesta ja reissussa rähjääntyneestä peilikuvasta heijastelee sittenkin Jumalan armon kajo.