Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Ef. 3:14 –15

Joskus voi pysähtyä myös siihen, mitä nämä jakeet puhuvat jumalasuhteen lisäksi isän ja lapsen välisestä suhteesta. Tämä tärkeä suhde on heijastus Jumalan ja ihmisen suhteesta. Sitä pitää vaalia niin kuin suhdetta Jumalaankin vaalitaan. Sitä pitää hoitaa, että se säilyy läheisenä. Siihen tulee antaa aikaa ja nähdä vaivaa. Rakastava isä on todellakin heijastusta Jumalasta, jonka sydän sykkii omalleen. Liian kova ja ankara isä luo heikommat lähtökohdat sen ymmärtämiselle, mitä armollisella ja laupiaalla Jumalalla tarkoitetaan. Ei voi ymmärtää, jos ei ole kokemusta. Älkäämme kohdelko lapsiamme niin, että mieleen jäävät päällimmäisenä ankaruus tai epäoikeudenmukaisuus. Etsikäämme toisenlaisia keinoja ratkaista ongelmat. Pyrkikäämme osoittamaan ymmärrettävästi, kuinka rakkaita lapsemme meille ovat. Pyrkikäämme tunnistamaan heidän tarpeensa sydämellämme.