Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6

Ihmeet eivät herätä vihaa. Yliluonnollinen herättää uteliaisuutta ja hiljaista hyväksyntää. Hienoa, jos joku saa avun hätäänsä, tuli apu mistä tahansa, ajatellaan. Sen sijaan aina tulee olemaan pahennuksena se, että Jeesusta pidetään Jumalan Poikana ja syntien sovittajana ja ainoana tienä taivaaseen. Nopeasti nousee silloin vastakysymys: mikä on kristitty sanomaan, että vain yksi tie vie perille? Suvaitsevaisuus edellyttää, että jokaisella saa olla oma tiensä ja kaikkien tiet ovat yhtä oikeita. Ihmisten valinnat eivät kuulu muille. Tämä kaiken hyväksyvä ilmapiiri on varmasti sielunvihollisen tavoite. Sekoitetaan tiet ja uskot, niin että ei ole oikeaa, ei väärää. Eikä kukaan löydä lopulta perille. Yksinkertaiset, Jumalan sanaan uskovat ja siitä kiinni pitävät kristityt käyvät yhä harvinaisemmiksi linnuiksi kristikunnassakin. Ajankohtaiseksi alkaa nousta Jeesuksen kysymys, löytääkö hän uskoa enää ollenkaan palatessaan takaisin.