Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.

Luuk. 12:6 Pyhä huolettomuus on kristityn oikea olotila. Saamme murehtia, jos niin tahdomme tai emme muuta osaa. Tarpeen se ei kuitenkaan ole. Saamme kerätä varastoa pahan päivän varalle, jos niin haluamme, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Jumala on meidän Jumalamme ja hän pitää meistä joka tapauksessa huolen. Jumala ei unohda yhtä pientä lintua, kuinka hän silloin voisi unohtaa luomansa ihmisen?

Voimme kokea itsemme yksinäisiksi, hylätyiksi ja unohdetuiksi. Mutta Jumala on laskenut jokaisen hiuksemmekin. Kaikki elämässämme on hänen hallinnassaan. Mitään suurta emme tavoita murehtimalla, mutta elämänilon voimme löytää jättämällä murheemme Jumalan huoleksi. Meillä on elävä Jumala, Kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Isä. Eikö maallinenkin isä huolehdi lapsestaan mahdollisimman hyvin? Voisiko Taivaallinen Isä siten mitenkään unohtaa meidät hätäämme tai yksinäisyyteemme?