Tämä sana on varma ja vastaanottamisenarvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

1 Tim. 1:15–16 Missä ovat syntiset tänä päivänä? Onko heitä enää olemassakaan? Vai onko vain erilaisia ihmisiä, jotka itse valitsevat tiensä ja joiden valitsema tie on heille se paras? Onko tarvetta löytää Jumalan armo, onko janoa päästä Jeesuksen haavojen suojaan? Onko tarvetta saada synnit anteeksi? Löytyykö kaiken uskonnollisen hälinän keskeltä anteeksiantamuksen tuomaa omantunnon lepoa ja rauhaa? Missä on ilo siitä, että saadaan olla armosta Jumalan lapsia, ilman ehtoja tai jälkimaksuja? Että saadaan heikkoinakin elää rikasta kristityn elämää. Löytyykö ehdottoman evankeliumin kalliopohja, joka kestää kaikkien opintuulten tuiverruksissa? – Onko siis syntisiä enää? Onko evankeliumi syntisille, köyhille ja sairaille vielä tarjolla ja voimassa? Kelpaako se kenellekään? Elänkö itse siitä?