Niin on vierähtänyt yli kolmekuukautta, kun vaari muutti taivaan kotiin,   Välillä ikävä ahdistaa sydäntäni, ja itku silman täyttää, mutta totuushan ettei hän pallaa enää koskaan luokseni,  usei meen haudalla käymään kun lähden sauvakävelylle, siellä puran tuntoja syviä, kerron hänelle mitä olen hommannut ja mitä on tapahtunut.

Olen pitänyt päiväkirjaa johon kirjoitan menemiseni ja TEKEMISENI.  1.3 - 16. OLI SUREVILLE PAPPILASSA MUISTOILTA,  Olen alkanut käydä jumpassa keskiviikkoisin, vaikka selkäni ei oikein sitä salli, vointini mukaa venyttelen. Olen selkäleikkaus jonossa, mutta kutsua ei ole vielä tullut. Lisäksi on kaihileikkaus 20.4-16, siis ihan piakkoin,

Välillä on ihan pakko siivoilla ja hoidella  kotityötkin, vaikka nää hommat ovat kujuneet aika vähiin, ruokaa laitan parikertaa päivässä. Ystäviä on käynyt paljon, en olisi uskonut, että kuoleman kohtadessa, tulee niin paljon kukkiakin,  

Olen itsekki käynyt kylässä aikanikuluksi,  Lapseni ovat soitelleet joka ilta, sekin on kohokohta, haluavat tietää kuinka päiväni on mennyt, Välillä on itkupäiviäkin, istun vain ja itken, silloin ei voi lähteä uloskaan, eikä minnekkään, Ole käynyt usein kirjastossa, siellä hiljaisuudessa sieluni rauhoittuu, katselen lehtiä ja välillä jään tuijottamaan kosken yläjuoksulle soljuvaa vettä, ja kuinka jäät alkavat sulaa, näin jo lintupariskunna uiskentelevan vedessä,

On sitä paljon muistettavaa, kuoleman yllättäissä,  2.4 -16 oli perunkirjoitukset, senkin jälkeen oli käyntejä katsastuskottorilla ja pankissa,  ja mitähän muutakin lienee ollut.

 Pääsiäisen aikaan kävin kirkossa, ja senkin jälkeen, on vähän rästiin jääneet kirkkoreissut,,

Elämän on pakko jatkua, niin kauan kuin Luoja on suunnitellut minunkin  kohdallani...