Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” Matt. 8:23–25

Jeesus astui edellä veneeseen, opetuslapset kulkivat uskollisesti perässä. Eikö Jeesus tiennyt rajun myräkän lähestymistä? Tiesi kyllä. Tiesi ja silti – vai sen vuoksi – hän johdatti oppilaansa keskelle myrskynsilmää. Kerrotaan, että hän nukkui.

Rajuilma nousi yhä kovemmaksi, oli kuin Jeesus ei olisi välittänyt opetuslastensa kasvavasta hädästä. Mitä kovemmaksi myrsky yltyi, sitä hiljaisemmaksi muuttui Jumalan taivas. Ihmisistä kaikki oli lähestymässä loppuaan, Jeesuksella oli kaikki koko ajan hyvin hallinnassa. Kun oikea hetki koitti, vaikeneva Vapahtaja nousi ja nuhteli tuulta, käski aaltojen tasaantua, ja myrsky hiljeni. Jäljellä oli vain tyyni rauha. Kun elämme myrskyn keskellä ja Jeesus tuntuu nukkuvan, on kaikki hyvin koko ajan. Jeesus on mukana matkalla ja voi yhdellä sanalla rauhoittaa tilanteen. Kun aika on, se myös tapahtuu.