Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. 1 Kor. 15:10

Mitä syvemmin itsensä tuntee, sitä epätodennäköisempää on taivaaseen pääseminen – kun järjellä asiaa arvioi. Armon olemassaoloon voi kyllä vielä uskoa. Mutta se kuuluu aivan toisenlaisille ihmisille, niille hurskaille. – Tällaiset tuntemukset voivat olla kipeitä ja terveitä, vaikka samalla melko pintapuolisia. Ihmisten yhteisen syntisyyden syvyydestä ymmärrämme parhaimmillaankin vain aavistuksen. Mutta jo sen pohjalta tiedämme, että meidän ei pidä mitata armoa sen mukaan, mitä näemme, tai päätellä armon kuulumista itsellemme siltä pohjalta, mitä luulemme olevamme. Armo ei ole palkinto vaan lahja. Jumala ei etsi meistä kelvollisuutta taivaaseen, vaan hän avaa taivaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen tähden. Mitä syntisemmiksi itsemme tunnemme, sitä nopeammin ja vakavammin meidän pitää vain hakeutua Ylösnousseen seuraan. Hän tietää, mitä me olemme ja antaa silti meille armonsa ja anteeksiantamuksensa.