Jospa saisin vielä joskus käydä lapissa, nuuhkimassa erämaan raikasta ilmaa, solisevia vuoristo puroja,,,,

,kuulla noitarumpujen  kuminaa, lappalaisen joikua,,, nähdä porotokat, ja sen valkoisen poron, ihana ilmestys.. 

tunturien juurella, nähdä niiden mahtavat huiput, siellä tuntee itsensä niin pieneksi, maan matoseksi, tuntea että on olemassa jotain suurtakin.

syksyinen ruska, punaisena hehkuvat käenkaalen varvut,,käkkärä oksaiset koivut, joita on tuulet, myrskyt, pakkaset ja lumi kiusannut,, Talvella lumihuntuun kietoutuneet puut, kumarassa nöyrinä taipuneet,,

kesällä pysähtyä matkalaisen tulille keittelemään nokipannulla kahvia,,solisevan joen äpräällä..

haluaisin kokea nää vielä yhä uudelleen, ystäväni, miehineen oli matka kumppaneita,,mutta hänkin on poissa, katselee ylhäältä luojan luomaa maailmaa,,

ikävoin sinua vieläkin, niin monet lapin reissut käytiin yhdessä, ,,, Muistoihin palaan, varsinkin nyt tuli mieleeni, kun sunnutaina olisi hänen nimipäivänsä,,,

nyt se on piirretty vain etelä suomen hautakiveen..,,

Lämmöllä muistelen sinua ystäväni,,,

 

Ruusut%20l%C3%A4helt%C3%A4-normal.jpg