Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.” Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Job 2:10 Kärsimys ei lähde käskemällä, vaikka siihen terveyttä ja nuoruutta ihannoivana aikanamme kovasti pyritään. Elämän lait selkenevät ajallaan, ja arjen realismi riisuu utopioista. Samoin se riisuu ihmisen varaan rakentuvasta uskonnollisuudestakin.

Jokainen kohtaa sairauden ja kärsimyksen, ja jokainen joutuu miettimään omaa asennoitumistaan niihin. Kärsimystä ei voi välttää, mutta voi ainakin jossain määrin voi vaikuttaa siihen, millä tavalla sen kohtaamiseen suhtautuu.

Jollemme voi muuttaa olosuhteita, voimme oppia muuttamaan asennoitumistamme. Logoterapian isä Viktor Frankl kutsui yhteiskuntaamme kärsimyssäikyksi ja sanoi, että meidän pitäisi löytää toisenlainen perusasenne elämän varjoihin. Nähdä uudelleen, että kärsimys tai sairaus ei kulje ihmisarvojanalla. Kärsimystä voi kantaa myös arvokkaasti, aivan niin kuin kärsimyksen puutetta ylimielisesti.