Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään.

Ps. 56:4–5 Usko ei aina loista ulospäin, mutta sen tunnistaa siitä, että se etsii Jeesusta, se odottaa häntä ja hakeutuu lakkaamatta hänen luokseen. Usko ei lakkaa toivomasta eikä se lopeta pyytämästä silloinkaan, kun näyttää, ettei edes Jeesus kuule sen huokaamia rukouksia.

Usko kääntyy Jeesuksen puoleen ja odottaa apua, vaikka sisimmässä vallitsee hiljaisuus ja ympärillä on hengellinen erämaa. Jeesuksen lahjoittama usko odottaa siksi uskollisesti, koska se tietää, että kaipaus tulee saamaan täyttymyksensä. Matkaa tehtäessä voi pelko saada otteeseensa Jeesuksen omankin.

Pelon karkottajana ei ole tehokkaampaa kuin Jumalan lupaus ten sana, Raamattu. Sana rohkaisee sydämen, nostaa katseen Kristukseen ja vakuuttaa Jumalan olevan auttajana lähellä. Siksi pelko hellittää, ja me voimme ylistää Jumalaamme pimeässäkin.