Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.

Joh. 20:19–20 Kolme vuotta uskomattomia kokemuksia takana. Pelkoa ja jännitystä, ihmeitä ja merkkejä, pölyjen jaloista putsaamisia, kävelyä vetten päällä, myrskyn tyynnyttämistä sanalla, tuhansien ihmisten ruokkimista muutamalla leivällä ja kalalla, öisiä keskusteluja nuotion äärellä, uusia ihmeellisiä ajatuksia Jumalan valtakunnasta. Kaiken on todella täytynyt näyttää selvältä: tässä on Messias, joka johtaa kansansa vapauteen. Mutta sitten: Messias ei avaa suutaan, kun häntä syytetään jumalanpilkasta. Hän ei kutsu enkelijoukkoja apuun, kun häntä pahoinpidellään. Hän ei astu ristiltä alas, vaan kallistaa päänsä ja antaa henkensä. Messiaaksi ajateltu kuolee niin kuin ihminen. Samoin kuolevat seuraajien tulevaisuuden toiveet. – Jeesuksen seuraajien tie saattaa johtaa vieläkin toiveiden raunioille. Siellä Jeesus kuitenkin näyttää haavojaan, niin kuin lukittujen ovien taakse piiloutuneille opetuslapsille, ja sanoo: ”Rauha teille!” Sydän löytää levon levottomuuteensa. Herra on edelleen läsnä.