Hän joka oli sanonut heille: – Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä: ”Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!” Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni. Jes. 28:12–13

Jos kristinuskosta tulee maailmanparantamisen ideologiaa, käy juuri niin kuin Jesaja kuvaa. Uskosta tulee tekemistä, tosiasioiden latelemista ja muutoksen vaatimusta. Uskon lepo jää sivuun ja peittyy monen touhun alle. Kaikki hyvä, mitä kristinusko on tähän maailmaan ja ihmisten elämään tuonut, on noussut uskon ydinsanomasta. Ensin on löytynyt Jumalan armo Kristuksessa. Siitä syntynyt ilo on laittanut liikkeelle viemään sanomaa toisille. Samasta ilosta on noussut auttamisen halu ja itsensä alttiiksi laittamisen mieli. Maailmanparantaminen voi tuoda hetken mielihyvää ja kansan suosiota. Pysyvä muutos tapahtuu kuitenkin sydänten tasolla. Sen saa aikaan evankeliumi Jeesuksesta. Evankeliumin joutuessa marginaaliin, loppuu kärsivien rakastaminenkin. Itsekkyys astuu tilalle, ja sen hedelmän me hyvin tunnemme.