Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Matt. 16:22–23

Henget tunteva Jeesus tunnisti Pietarin puheissa ensin Isän äänen ja hetken kuluttua sielunvihollisen kuiskailun. Jeesuksen mukaan Pietari, joka osoittautui ailahtelevaiseksi elämänsä loppuun saakka, ajatteli jatkuvasti sitä, mikä on ihmisestä. Pietari oli kuullut Jeesuksen esittämiä selkeitä viittauksia Vanhaan testamenttiin ja Messiaan kärsimykseen. Raamatun avulla asioita oli avattu vastaansanomattomasti. Ristin tien torjuminen ei siksi voinut olla Jumalan ääni eikä Jumalan seuraajankaan. Pietarin näennäinen suojelevuus ja inhimillisyys olivatkin yllättäen Jeesukselle asetettuja ansoja. Ehkä mekin voimme kysyä mitkä hyvältä tuntuvat, mutta Raamatun vastaiset asiat ovat sellaisia, jotka tulevat tärkeimpien esteeksi. Missä asioissa tahdomme kristittyinä ja kirkkona olla rakastavia ja hyväksyviä ja samalla ymmärtämättömyyttämme estämme ihmisiä tavoittamasta parasta, sielunsa pelastumista?