Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle. Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” Joh. 4:27–29

Jeesus istuutui kaivolle, joka sijaitsi Jaakobin Joosefille aikoinaan lahjoittaman alueen keskellä. Siellä väsynyt Vapahtaja levähti yksin ja janoissaan ja nainen saapui paikalle. Alkoi keskustelu syntisen ja pyhän välillä. Jeesus kehotti naista hakemaan aviomiehensä, että voisi puhua tärkeimmistä asioista juutalaiseen tapaan miesten kesken.

Nainen vastasi puolitotuudella, ettei hänellä ole aviomiestä. Jeesus otti ystävällisesti vastaan naisen puheen ja osoitti tietävänsä koko totuuden hänen elämästään. Viisi miestä oli ollut, avomies viimeksi. Nainen oli siis syntinen, jonka luona miehetkään eivät tahtoneet pysyä. Mutta nytkään kurjaa, joka Jeesusta asettui kuuntelemaan, ei hylätty. Nainen ei jostain syystä tahtonutkaan lähteä pois totuuden tullessa ilmi. Jeesuksessa oleva pyhä ja puhdas rakkaus vetosi häneen. Jeesus jäi samarialaisten vieraaksi, vakuuttaen muutkin messiaanisuudestaan.