ORAVANPOIKA

 

                   Olipa pikkuinen oravanpoika

                    Kotona Kuuselassa.

  Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä 

   Pystynä kiikkumassa.

                  Osasi hyppiä puusta puuhun 

                   kuoria käpyjen siementä suuhun 

Oksilla mukana siskot ja veikot

leikissä vilkkahassa. 

            Olipa vieressä metsolan otson

             Koti ja valtakunta

                                kammion seinänä kaatunut honka

                                 Kattona kerros lunta.

           Lumessa reikä pyöreä juuri

            Oravan pojalle ihme suuri….

                              Tuostapa katselen ikkunasta

                              metsolan otson unta

      Huuteli huolekas orava äiti!

      Vaara on reiän suulla.

                                 Eipähän tahtonut tuhma lapsi

                                 Äidin neuvoa kuulla. 

Empähän pelkää, katson  kerran

Viivyn vain  hetkisen verran. 

                                 Kohta jo hyppelen äidin luona

                                   kotona oksa puulla.

                                       Rapsahti hanki, havahti otso

                                             ravisti peittojansa.

                   Kirposi katto, kohosi kämmen

                   äkkiä piilostansa.

                                             Olipa kämmen suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä'

                     Sieppasi otso ja pallona metsään lennätti vierahansa

                      Siinä nyt pikkuinen oravan poika,

                             lumessa itkien rämpi.

                                      Vaivalla pääsi hän Kuuselan pirttiin,

                                                                      häveten sänkyyn kämpi.

                         Toisten en katsele karhun tupaa,

                           toisten en lähde ilman lupaa 

                                     Minä olen pikkuinen oravan poika  

                                      Äiti on tietävämpi………