ORAVANPOIKA
Olipa pikkuinen oravanpoika
Kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
Pystynä kiikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun
kuoria käpyjen siementä suuhun
Oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.
Olipa vieressä metsolan otson
Koti ja valtakunta
kammion seinänä kaatunut honka
Kattona kerros lunta.
Lumessa reikä pyöreä juuri
Oravan pojalle ihme suuri….
Tuostapa katselen ikkunasta
metsolan otson unta
Huuteli huolekas orava äiti!
Vaara on reiän suulla.
Eipähän tahtonut tuhma lapsi
Äidin neuvoa kuulla.
Empähän pelkää, katson kerran
Viivyn vain hetkisen verran.
Kohta jo hyppelen äidin luona
kotona oksa puulla.
Rapsahti hanki, havahti otso
ravisti peittojansa.
Kirposi katto, kohosi kämmen
äkkiä piilostansa.
Olipa kämmen suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä'
Sieppasi otso ja pallona metsään lennätti vierahansa
Siinä nyt pikkuinen oravan poika,
lumessa itkien rämpi.
Vaivalla pääsi hän Kuuselan pirttiin,
häveten sänkyyn kämpi.
Toisten en katsele karhun tupaa,
Minä olen pikkuinen oravan poika
Äiti on tietävämpi………
Kommentit