Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala. Jes. 45:2–3

Vuorten tasoittaminen ei ole hiekkalaatikkopuuhaa. Vuori on vaikeasti ylitettävä este, vaarallinenkin, eikä sen tasaiseksi jyrääminen ole ihmisen voimin toteutettavissa. Raskaat pronssiovet estävät ulos- ja sisäänpääsyn tehokkaasti, niitäkään ei murreta käsin tai kevyin työkaluin. Herran kulkiessa edellä, nämä rajoittavat vuoret tasoittuvat ja kulkemisen estävät raskaat ovet avautuvat vaivatta. Vain sana, ja ne ovat poissa. Avattua tietä meidän on helppo seurata, kun on aika lähteä liikkeelle. Vaikeasti voitettavien esteiden läpi kuljettuamme meille avautuvat aarteet, joita tasaisen tien kulkijat eivät voi löytää. Suostuminen kapealle polulle ja vaikeampiin maastoihin avaa tien sellaisten aarteiden ja kalleuksien äärelle, joista riittää apua ja jaettavaa muillekin. Syntyy luottamus: Herralle mikään ei ole mahdotonta, ei edes se aivan mahdoton.