Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps. 23:4

Pimeässä laaksossa, jossa luottamusta koetellaan, Kristuksen seuraajaa rohkaisee lahjaksi saatu usko. Se ohjaa luottamaan näkemättä ja toivomaan tuntematta. Usko tarttuu siihen lupaukseen, että Jumalan lapselta ei hiuskaan taitu Taivaallisen Isän sallimatta. Siltä ei aina näytä, siltä ei aina tunnu, mutta silti tiedämme, että Jumala ei valehtele. Kun hän näin sanoo, me suostumme uskomaan näkymättömiä. Herramme johtaessa meitä omiin laaksoihimme, olkaamme rohkeat ja pankaamme toivomme vastoin kaikkea kokemaamme häneen. Älkäämme kääntäkö hänelle selkäämme siksi, että emme vielä kykene ymmärtämään hänen teitään, saati ylistämään niitä kohdallamme. Kerran kaikki avautuu ymmärrettäväksi ja ylistys täyttää mielen.