Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Ps. 51:8

Totuuden vaatiminen salatuimpaan saakka tai sen asettaminen sisimpäämme on kova vaatimus, sillä se tuo silmiemme eteen syntimme ja puutteellisuutemme. Toisaalta se on äärettömän armollista, sillä meidän ei tarvitse totuuden valossa piilotella olemustamme, sen heikkoutta ja raadollisuutta.

Kaikki on jo nähty. Syntiemme peittelyn sijasta saamme rukoilla saman Psalmin sanoin:

”Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.

Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.” Ja tähän rukoukseen Herra vastaa: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi”

(Jes 1:18). Totuuden näkemiseen kuuluu itsensä oikean arvioimisen lisäksi myös Jumalan näkeminen sellaisena kuin hän on, täynnä armoa, anteeksiantamisen mieltä ja rakkautta.