...sanoisin jostakin ajan jaksosta,,ompas siihen mahtunut jos jonkinlaista  vaihetta,,,,

,viimekesähän oli mitä lämpimin..sitten siihen sivuun tuli sairauksia,,,ja sairausta sairausten lisäksi...joten alkoi tuntua etten jaksa nousta edes sängystä ylös,,,,enkä jaksa tehä mittää,,,mutta olihan elettävä kummiskin,,niin kauan kuin luoja antaa päiviä,,nyt olen sitten toipunut alamäestä ja hyvin jaksan taapertaa,,ja tehä näitä hommia kotona,,,ystävät olivat tukenani,,,onhan heitä,,,luojan kiitos siunaantunut vaikka kuinka monta,,

 nyt olen sitten omaishoitaja,,,ollutkin jo muutaman kuukauden,,täytyy olla silmänä ja korvana,,,vaikka tilanne ei ole pahentunut siitään,,,hyvä niin,,,mutta en toistaiseksi käy missään,,no empäs ole kovinkaan paljoo ennenkään käynyt,,,päsen muutamaksi tunniksi vierailulle ja jos on muutakin menoa,,,,voin mennä,,

,Käsityöt ovat iloni, kun on pieniä siunaantunut, heille neulon välillä kun katson tv:tä,, vaikkakin,,sen katonti on jäänyt aika minimiin,,

Olen istutellut liljan mukuloita isoihin ruukuihin ja muitakin kesäkukan siemeniä kylvänyt itämään,,,olisi ihanaa laittaa takapiha kauniiksi,,haluaisin sinne puisen terassin ja vähän suoja aitaakin,,mutta voihan ne jäädä vain haaveeksi....

tänään vasta sain pestyä ikkunat läpi ja kaikki pielet pois pölystä, kun oli lämmin ja ei edes tuullut, joten voi ihan huoletta siivoilla,,,,,,,,,,

sitten käytiin hautausmaalla putsilemassa hautoja,,sielläkin on ihan kamala risukko, kun kovat tuulet ovat kiskoneet puista oksia,,,

lopuksi paistoin juustomaitopannaria, ja joimme kaffeet takapihalla auringossa...

nyt .laskeva aurinko kultaa hongiston...

 

.