Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. Room. 7:18

Mitä meille tapahtuu, jos emme tunnusta jatkuvaa syntisyyttämme? Jos emme suostu rukoilemaan Isä meidän -rukouksen sanoin: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi?” – Meistä tulee teeskenteleviä ja silmänsä todellisuudelta ummistavia kristittyjä, jotka uskovat uskovaisuudestaan ja kyvyistään liikoja. Paras koulu oikeaan itsetuntemukseen on elämän rehellinen arki. Korkeakouluna toimii kipeä elämänristi. Luther sanoi kärsimysten pitävän meidät parhaiten lähellä Herraa, sillä ”ilman kärsimystä emme pysy sanassa ja uskossa”. Lutherin mukaan ”meillä on se kallis, jalo lupaus, ettei risti, jonka Jumala meille lähettää, ole paha asia, vaan ihana ja pyhä aarre”. Toistuva syntisyytemme kohtaaminen ja anteeksiantamukseen turvaaminen pitää meidät oikeassa suhteessa Jeesukseen. Samalla se johtaa kohti syvempää lepoa, vapautta ja rauhaa.