Tässä eräänä päivänä tuli romaani siis "mustalaisnainen" käveli vain sisälle, sillä meillä ei ole päivisin ulko ovi lukossa, hän työntyi oven täydeltä läpi eteisen keittiöön, istahti tuolille, kysyi enkö minä pelkää häntä, en suinkaan minä ihmisiä pelkää, vastasin. Hän kauppasi virkattuja liinoja, näyttelin virkkaamaani haarukkapitsihuivia. Hän tivasi ostakaa rouva, että saan lapsilleni ruokaa, sanoin hänelle,ettei teillä ole enää pieniä lapsia, olette jo iäkkäämpi, niinkuin hän olikin, lasten lapsille kuulemma.  Ei kelalta saa apua. Minulla on liinoja, omia virkattuja, romaaneilta ostettuja, ystävien tuomia ym. Juttelimme ummet ja lammet, ihan mukava turina tuokio. Ostin kuitenkin, niin hän lähti tyytyväisenä. Toivottelimme toisillemme siunausta jatkossakin.