Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Hoos. 6:1

Onnettomuuden kohdatessa me otamme sen Herran, meidän Jumalamme kädestä. Jumalan lapsia ei kohtaa koskaan mikään sellainen, joka ei olisi Herran tiedossa. Mikään ei saavu sattuman oikusta, kohtalon seurauksena tai huonona onnena. Kaikki kristityn elämässä on Jumalan luvan alla, eikä mikään kosketa meitä ilman, että sen olisi tarkoitus tavalla tai toisella lopulta palvella meidän ja Jumalan valtakunnan parasta.

Kun onnettomuudelta näyttävä saapuu, me rukoilemme Jumalan tahdon toteutumista. Pyydämme Isältämme lohdutusta ja jätämme asiamme Jumalan huoleksi. Jumala ei kiusaa ketään eikä hän ole koskaan mitään muuta kuin hyvä. Onnettomuus kutsuu meitä kysymään silti myös sitä, olemmeko ajautuneet kauas hänestä. Kun me elämme lähellä Jumalaa ja hänen sanansa lupauksia, myös luotamme häneen levollisemmin. Tiedämme, että hän parantaa, jos on sallinut lyödä, ja hän sitoo, kun on sallinut kipeän osua.