Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

Kol. 1:12–14 Ei ole sattumaa, että tämä kohta muistuttaa juutalaisten pääsiäistekstejä, joissa kehotetaan kiittämään Jumalaa siitä, että hän on vapauttanut kansansa orjuudesta, murheesta ja pimeydestä. Nyt Egyptistä lähdön vapautumisen ilon täydellistää syntien anteeksiannon ilo, jonka Kristus meille ristillä lunasti. Israel pääsi luvattuun maahan, ja me kristityt pääsemme taivaaseen toisten pyhien kanssa. Kristus on meidän lunastuksemme, hänen henkensä oli hinta, jonka vapautemme maksoi. Suurin synti, jonka kukaan voi tehdä, on pitää halpana Jumalan Pojan verta. Risti on maamerkki kuin Israelin kansan keskelle aikoinaan korotettu vaskikäärme, johon katsomalla pelastuttiin kuolemalta. Nyt pelastutaan ristiin katsomalla. Mikään muu ei riitä, mitään muuta ei tarvita. Sydän yhtyy lauluun: ”Sua tervehdin risti, sä toivoni ainut.”