Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Ps. 32:5.

Jumalan armo laskeutuu avarana ja vapauttavana keskelle elämämme kipua ja syntiä. Se tulee lähimmäs silloin, kun me ansaitsemme sitä vähiten. Mitä pahemmin olemme epäonnistuneet, sitä väkevämpänä kaikuvat sanat, että Jeesuksen veri peittää heikkoutemme ja syntiemme paljouden. Pyhän Hengen kaunein työ on se, kun hän vakuuttaa särkyneelle, epäonnistuneelle ja syntiselle sydämelle, että se kelpaa sittenkin Jumalalle. Onhan Jeesus levittänyt kätensä ristille, ja hän on kantanut sinne jokaisen syyttävän synnin. Kun Pyhä Henki kuvaa eteemme Jeesuksen ristin, sovituksen paikan, ja sen tuoman armon ja vapauden, haihtuvat syyttäjien syytökset. – Olisihan ylpeää ajatella, että kykenisimme niin suuriin synteihin, joita ei Jeesuksen maahan vuotanut verikään kykenisi sovittamaan. Mitä ne voisivat olla?